Jouluhaaste

Näin joulun lähestyessä Suusi haastoi minut vastaamaan muutamaan teemaan sopivaan kysymykseen. Homma manee siis näin:

JOULUHAASTE

Säännöt:

Vastaa 24 kysymykseen

Haasta blogikollegat vastaamaan samoihin kysymyksiin

Kerro kuka si nut on haastanut ja kenet haastat.

Itse haastan kaikki sellaiset, jotka haluavat pysähtyä miettimään oman joulunsa tärkeitä elementtejä ja jakaa ne meidän muiden kanssa. :)

Parasta joulussa? Viime vuosien opiskelukiireiden keskellä se on tainnut olla LOMA, pari viikkoa rauhoittumista ilman deadlineja ja lähestyviä tenttejä, ja akkujen lataamista kevään koitoksia varten. Mutta nautin kynttilöistä, valoista ja yhdessäolosta.

Tykkäätkö katsoa jouluelokuvia? Millaisia? En varsinaisesti järjestä niitä katsottavakseni, mutta saattaa niitä tulla aina joku joulun tienoilla katsottua. Viime vuonna näin Pentujengin jouluelokuvan, ja jostain syystä liikutuin kyyneliin asti...

Jouluherkkusi? Suklaakonvehdit.

Mitä ehdottomasti täytyy olla jouluaterialla? Koska minä ja sisarukseni emme lapsena välittäneet perinteisistä jouluruuista, tätini kehitteli joulupöytään lisäksi peruna- ja tonnikalasalaatit. Niistä on tullut pysyvä osa, vaikka nykyään kinkku ja laatikotkin maistuvat.

Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Ensimmäisen kerran ne huutelevat mua monesti jo marraskuun alussa. En vain jaa tätä taloutta yhtä jouluisen ihmisen kanssa, niin hänen hermojaan säästääkseen odottelen yleensä jouluuun alkuun. Valosarjoja toki kaivan esiin jo aiemmin iltojen pimentyessä.

Joulu kotona vai jossain muualla? Pariutumiseen asti vietimme joulun aina äitini vanhempien luona. Nykyään vuorotellaan minun ja miehen perheiden luona. "Onneksi" välimatkaa on sen verran, että joka paikassa juoksemiselta vältytään. Mulle jouluun kuuluu perheen kanssa oleminen, kotona ehtii nyhjöttää suurimman osan vuodesta.

Itsetehdyt lahjat, kaupasta ostetut vai molempia? Joka vuosi fantasioin siitä, että saisin lahjat tehtyä itse. Ehkä sitten joskus, kun deadlinet eivät enää paina päälle viimeisille viikoille asti... Tai voisihan sitä askarrella jo pitkin vuotta. Ei olisi huono taito oppia tätä "hyvissä ajoin" toimimista. ;)

Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? Enemmän valaisen lyhdyillä ja kynttilöillä, mutta on mulla valosarja parvekkeella ja toinen etuovella kranssiin kiedottuna.

Joulu oman perheen kanssa vai isommassa porukassa? Oman perheen kanssa, mutta siihen kuuluu useampi ihminen, eli vähän sekä ja että.

Onko sinulla joululahjatoivetta? Syttyneeseen ompelukipinääni olen toivonut saumuria, ja neuvottelut Joulupukin kanssa ovat taipuneet siihen että sellaisen olisin saamassa!

Paras saamasi joululahja? Tähän on mahdoton heittää mitään, mikä olisi ehdottomasti ollut ylitse muiden. Mulla on aina ollut hyvät yhteydet Korvatunturille, joten joka vuosi paketeista on avautunut senhetkiseen tilanteeseen mieleistä ja tarpeellista. ;)

Kamalin saamasi joululahja? Meillä on ihan pienestä asti ollut sellainen kulttuuri, että lahjat ostetaan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Ja siinä vaiheessa kun riski epäonnistumiseen alkoi kasvaa, vaihtoivat sukulaiset lahjapaketit rahakuoreen, jotta saatoimme ostaa jotain itselle mieleistä. Yhtäkään kammotusta en ole siis tainnut koskaan sada.

Kuvaile unelmiesi joulu? Paljon lunta, hyvää ruokaa ja kiireetöntä yhdessäoloa läheisten kanssa.

Mikä on ärsyttävin joululaulu? Ehdotonta inhokkia ei ole, mutta suomalaisten joululaulujen synkkyys kummastuttaa vuodesta toiseen. "Hei tonttu-ukot hyppikää" -biisin kohta "Vain hetken kestä elämä, sekin synkkää ja ikävää" on jotenkin absurdi.

Oletko tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? Yksi kaunis lauantaipäivä kun välttelin vuoden viimeiseen tenttiin lukemista, virittelin meidän vähäiset koristukset tunnelmaa luomaan. Paristi olen leiponut torttuja, kerran pipareita ja juonut litratolkulla glögiä.

Paras joulujuoma? Lämmin glögi. Välillä himoitsen rusinoita ja manteleita joukkoon, mutta parasta se on silti ihan sellaisenaan.

Oikea joulukuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea kuusi! Tähän mennessä sellaista vain ei ole meidän pieniin asuntoihin mahtunut. Tässä olisi tilaa, vaan mahtaa vielä tänä vuonna ainakin jäädä hankkimatta. Siihenkin tottakai haluaisin itse askarrella koristeet.

Käykö teillä joulupukki? Ollaan vietetty joulua aikuisten kesken niin monta vuotta, ettei ole käynyt pitkään aikaan. Ehkä sitten taas, kun on pieniä lapsia perheessä.

Paras joulumuistosi lapsuudesta? Parhaiten on mieleen jääneet ne hetket, kun mummolassa malttamattomina tuijotettiin ikkunasta odottaen joulupukkia, ja voi sitä jännitystä kun vaari aina lähti "pukin poroja vahtimaan" pihalle! Vaari ei tosin monenakaan vuonna kelvannut pukiksi, kun siskoni jo melko pienenä tunnisti, että pukilla on ihan vaarin kädet. :D

Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän pyjamassa? 

Peruna-, porkkana-, lanttu- vai bataattilaatikko? Perinteisistä kaikki menee, porkkana ja lanttu erityisesti maistuvat. Bataattia tekisi mieli joskus testata.

Paras joulusuklaa? En nirsoile, kaikki käy!

Joulutortut vai piparit? Kumpiakaan en pysty paljoa syömään, mutta ennemmin ehkä pipari.

Sikamaista

Tämä on jo vanha työ, mutta halusin sen silti esitellä, kun olen siitä edelleen hurjan ylpeä! Muistelen, että tämä olisi niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2007. Hain silloin Oulun yliopistoon varhaiskasvatusta opiskelemaan, ja pääsykokeisiin kuului vapaaehtoinen ilmaisunäyte. Koska en laula enkä soita, jokin käsillä toteutettu juttu tuntui luontevimmalta. Pyörittelin pitkään erilaisia ajatuksia käsinukeista ja muista lasten jutuista. Aika alkoi kuitenkin käymään vähiin, niin yksi päivä sitten syttyi lamppu ja syntyi ajatus possushakista.

Yksinkertaiset possuhahmot on neulahuovutettu vaalenpunaisesta ja mustasta villasta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt niistä vielä vähän tiiviimpiä, mutta pitävät ne kutinsa näinkin. Jalustoina toimivat askarteluliikkeestä (varmaankin Sinooperista) ostetut valmiit puukiekot, jotka maalasin askartelumaalilla sopivan värisiksi. Isä leikkasi töissä vanerista laudan pohjan, jonka niinikään maalasin teeman mukaisesti.

Hauska osuus olikin sitten ideoida, miltä mikäkin nappula näyttää possujen maailmassa!

Ensimmäisenä itseoikeutetusti kuningasparit. Korvat on leikattu askarteluhuovasta, kärsät softiksesta ja mustat yksityiskohdat pistetty mustalla kuulakärkikynällä, vaaleanpunaiset geelikynällä. Kruunut on muotoiltu kullanvärisestä Cernit-massasta, ruusut löytyivät ompelijaystävän hätäapupussukasta, mihin hän oli kerännyt kaikkea kuninkaalliseen koristeluun sopivaa. Silmät, kuten kaikki muukin, on kiinitetty askarteluliimalla.

Lähettipossut on toteutettu kuin hallitsijansakin, omana juttunaan rambohenkiset nauhat päässä. Todellisia toiminnan possuja!

Ratsut tein samalla tekniikalla kuin possut, toki hevosmaisemmalla muotoilulla. Harjat on leikattu askarteluhuovasta.

Tornien toteutus tuotti eniten päänvaivaa. Lopulta niiden virkaa pääsivät toimittamaan possuressut, jotka olivat juuttuneet tynnyriin tavoitellessaan pohjalta herkkuja. Saavit ruskeasta Cernitistä.

Viimeisenä mun oma suosikkini, eli sotilaat. Inspiraationa näihin toimi Masi-sarjakuvan töhö alokas. Armeijanvihreä Cernit-kypärä roikkuu silmillä, mutta ei se toimintaa hidasta!

Pääsykoepäivänä tämän toteuttaminen tuntui entistä paremmalta idealta, kun oman vuoron odottelu kului mukavasti nykyisen aviomieheni kanssa pelatessa. Paljon parempaa ajanvietettä kuin peukaloiden pyörittely, peliin keskittyminen myös lievensi jännitystä. Tuolloin ei vielä opiskelupaikka auennut, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, olisi saattanut jäädä monta hienoa juttua kokematta. :)

Joulukalenteri

Karkelot-blogin Kukka keksi jakaa joulukalenteri-ideansa jo lokakuun puolivälissä! Seinällä roikkuvat sukkarivit näyttivät niin herttaisilta, että halusin meillekin samanlaiset. Jostain syystä mies ei vain oikein innostunut ideasta, kun sitä aloin hänelle tohkeissani tarjoilemaan... Niinpä päätin, että alakerran Eemi-vauvan on korkea aika saada oma joulukalenteri! Hätyytin apuun Merjan, joka lahjakkaana ihmisenä (ja ehkä vähän kummitätiyden vuoksi) innostui projektista. 

Kaikki kankaat on kerätty omista tai (paljon ompelevien) äitiemme varastoista. Löytyy niin Ikeaa, Marimekkoa, Eurokangasta kuin random joulukankaita 90-luvulta ja kaikkea siltä väliltä. Ainoastaan askarteluhuopaa ostettiin uutena, että saatiin kaikkiin sukkiin sopivan väriset numerot. Sukissa on alkuperäiselle ohjeelle uskollisesti vuori, joko vanusta tai tukevammista kankaista tehdyissä vanhasta lakanasta, jotta ne pitäisivät seinällä roikkuessaan muotonsa. Huopanumerot on ajan säästämisen vuoksi liimattu kiinni.

Mielestäni tästä tuli kiva, lahjan saajakin tuntui tykkäävän. Ja loistava keksintö tuo muistitauluun kiinnittäminen, itse olisin lähtenyt virittämään narun ja pyykkipoikien kanssa! Ehkä mun täytyy ensi jouluksi askarrella meille samanlainen, miehen mielipiteistä viis. :P

Kalenterin sisälle myös askarreltiin iso osa ylläreistä, niitä ei vaan sovi vielä paljastaa, kun omistajat käyvät täälläkin kurkkimassa. ;)

Ruususukat ja vähän muuta

Taas valmistui jotain, mikä ei tule omaan käyttöön. Viimeksi kotona vieraillessani pikkusiskoni pyysi, että tekisin hänellekin sukat. Tottakai mä sellaiset hänelle lupasin tehdä, ei tällainen perusmalli ilman kommervenkkejä vie niin paljoa aikaa. Työläintä oli raidoituksen suunnittelu, se vaati jonkun kerroksen purkamista ja kokeilemista ennen kuin syntyi mieleinen malli. Tietysti tämän olisi voinut välttää suunnittelemalla etukäteen, mutten oikein osaa. Vasta neuloessa näkee sitten oikeasti, että mikä näyttää sopivalta. 

Lankana vanha tuttu 7 veljestä, kaikki lankakorin uumenista. Olen mä aika hyvän varaston sinne saanut kerättyä, ja sieltä vielä sukat jos toisetkin neuloo ennen kuin tulee tarvetta lähtä lankakaupoille. Hyvin on lankojenostolakko pitänyt, vaikka uusien töiden aloittamisessa olenkin vähän lipsunut.

Tuo neljän värin raidoitus tuo jo oman haasteensa kerroksen vaihtumakohtaan, jota oli erittäin vaikea saada siistiksi matalien raitojen kohdalla. Pienet reiät siellä on, mutta eiköhän ne tasoitu käytössä... Tai sitten ei, mutta ei pitäisi kuitenkaan käyttöön vaikuttaa. Näistä väreistä tulee ihan mieleen ruusu, toivottavasti siskokin pitää niistä. :)

Käytiin äidin kanssa viikonloppuna Tallinnassa ja Karnaluksilla, kuten aiemmin jo tulin maininneeksi. Reippaina tyttöinä katsoimme aamulla kartasta reitin ja totesimme, että tuonhan jaksaa kävellä ja reitin pitäisi olla simppeli. Kuuluisia viimeisiä sanoja. Kahdesti jouduimme kysymään matkalla tietä. Onneksi nämä tapaamamme virolaiset olivat todella avuliatia. Erityisesti lämmitti nuori nainen, joka pysäytti autonsa risteykseen ja kysyi, tarvitsemmeko apua. Saatoimme ehkä piirtämäämme "karttaa" tulkitessa olla vähän sen näköisiä. :D Kerroin meidän etsivän Karnaluksia, mutta olevamme hienoisesti sivupolulla. Nainen innostui ja kertoi sen olevan myös hänen suosikkikauppansa, ja ystävällisesti tarjoutui viemään meidät perille asti, kun oli itsekin siihen suuntaan menossa. Tällaista vilpitöntä avuliaisuutta muistaa lämmöllä vielä pitkään jälkikäteen.

Itse Karnaluksilla kävi juuri niinkuin pelkäsin ja iski runsaudenpula. Alkoi pelottaa, että ostelu karkaa käsistä jos lähtisi hankkimaan ihan varmuuden vuoksi varastoon ihania nauhoja, nappeja ja lankoja... Niinpä omat ostokseni jäivät melko pieniksi. Ruskeaa Woolia ostin ihan vain siksi, että sitä ei ole ollut hetkeen Suomessa myynnissä. Se on kuitenkin yksi mun suosikkiväreistä ja helppo yhdistää melkein minkä tahansa muun värin kanssa. Pesukonevärit ovat lähes puolet halvempia kuin täällä, mittanauha ja ratkoja olivat myös puoli-ilmaisia. Toki ne multa molemmat puuttui, joten tulivat tarpeeseen. Bambupuikkoja lähdin sieltä ihan suunnitelmallisesti hakemaan, mutta saalis jäi heikoksi, sillä niiden hinta ei huomattavasti eronnut Suomen tasosta. Numeron 6 pyöröpuikot sain reilulla viidellä eurolla, samankokoiset sukkapuikot Kangas & Nööpistä vähän päälle kuuden euron hintaan. Muuten hinnat olivat 8€ luokkaa. Seuraavaa reissua varten täytyy suunnitella paremmin tulevia käsitöitä.

Koska veronpalautukset tulee kohta, uskalsin myös vähän shoppailla täällä koti-Suomessa. Joka tyypin kaavakirjaa on niin kehuttu, että kävin sen myös itselleni tilaamassa aloittelemani vaateompelun tueksi. Yliopiston kirjaston vieressä on kohtalokkaasti Eurokangas, jonne huomaa helposti piipahtavansa lukupäivän jälkeen palkitsemaaan itsensä palalaareja tonkimalla. Tänään sieltä löytyi tuo ihana raitatrikoo joka päätyy tuubihuiviksi, sekä uskomattoman suloinen ja taivaallisen pehmeä paksu collegekangas. Sen kohtalosta en ole vielä täysin varma, mutta sen tiesin, että sen on päästävä mukaan. Tigerissä sattui silmiin hauska kirjainleimasinsetti, sille tulen varmasti keksimään käyttöä.

Loppuviikosta tulee tiukka, keskiviikkona olisi yksi tentti minkä jälkeen matkustan taas kotiin muutamaksi päiväksi töihin. Siinä ohessa pitäisi myös ehtiä lukea, sillä viikon päästä maanantaina on vielä yksi tentti täällä etelässä... Sen jälkeen onneksi loppuvuosi hiljenee ja ehtii laittaa kodin joulukuntoon. Niin, ja aloittaa uuden käsityön... Ystävä toi mulle eteen kassillisen ihanan pehmeää alpakkalankaa ja toivoi, että ne muuttuu huiviksi tai joksikin muuksi, mikä lämmittää töissä ja ulkona talven viileydessä. Onneksi junassa on aikaa aloittaa, tenttikirjat ovat kotona odottamassa. ;)

Ystävälle lämmin palvelus

Joskus kymmenisen vuotta sitten lukiolaistyttönä raahasin ystäväni työväenopiston kasvivärjäyksen viikonloppukurssille. Hurahdimme hommaan ja kävimme sitä toisenkin viikonlopun verran syventämässä. Harmi vain, että se on kaikkine työvaiheineen niin aikaavievää puuhaa, ettei ole tullut kovin monesti sitä tehtyä. Kerran värjäilimme tätini kanssa villalankoja koivun lehdillä, kerran tämän alkujaankin kurssille raahatun ystävän kanssa seiskaveikkaa sipulinkuorilla. Niistä saatava väri on kyllä yksi mun suosikeista, jos ei lähdetä sitten ulkomaisten värien, kuten vaikka kokenillista saatavan punaisen maailmaan.

Näistä sipulilangoista neuloin ystävälle jokunen vuosi taaksepäin sukat. Nyt hän heitti minua pari viikkoa sitten samaisella lankakerällä ja toivoi siitä itselleen lapasia. Sen enempää speksejä ei mulle herunut, sain siis täysin vapaat kädet mallin suunnitteluun. Tällaiset niistä sitten tuli:

Mulla kävi ensin mielessä jonkinlainen erikoisempi pintaneule kämmenselkään, mutta suoraan ei ollut ajatusta siitä, millaista lähtisin hakemaan. Aloitin siis luomistyön perinteisellä peukalokiilaisella mallilla, joka tulee jo selkärangasta ja on ihanan nopea neuloa. Kuin  vahingossa valmis lapanen oli ajautunut hyllyn päälle, toista projektia varten virkatun kukan viereen. Mun ei tarvinut kulkea tästä ohi kuin kerran, kun tiesin että nämä lapaset tarvitsee omat pitsikukkansa. 

Jos en ihan ole väärässä, kukkien lanka on valkoista seiskaveikkaa. Takuuseen en voi mennä, sillä sopivan pieni kerä pyöriskeli lankakorin pohjalla yksikseen. Muitakin värejä mallailin, mutta mielestäni valkoinen tekee parhaiten kunniaa lapasten luonteelle. Jotenkin niistä tulee mieleen viljalyhde ja suomalainen maaseutu. Ohje löytyy Novitan talvinumerosta vuodelta 2012, vaikkakin siinä tämä malli on toteutettu mattona paksusta kuteesta.

Huomenna pitäisi jaksaa vielä jäädä luennon jälkeen kirjastoon lukemaan, joten parempi olisi kai malttaa käydä nukkumaan. Vaikka rakastan näitä kiireettömiä (vaikka toki työntäyteisiä) reissuja vanhempien luona, odotan jo sitäkin aikaa kun tentit on suoritettu ja saan kirjoitella kandia ja viimeisiä rästitehtäviä rauhassa kotoa käsin. Sitä ennen otan kuitenkin näistä kaiken irti, lauantaina esimerkiksi tehdään äidin kanssa pyhiinvaellus Karnaluksille. <3 Onneksi palautukset tulee vasta ensi viikolla....

Joulukranssi

 Nyt alkoi joulun laitto tässäkin huushollissa. Kynttilöitä on poltettu jo heti syksyn alusta, mutta nehän luo vain tunnelmaa... eikä ole edes joulun punaisia. Ei varmaan ole mikään yllätys kun tunnustan, että tarvikkeet tähänkin kranssiin ostettiin jo vuosi takaperin. Taisin ihastua noihin Tiimarin huopaisiin peuroihin, ja lähdin siitä sitten kehittelemään ideaa pidemmälle. Näistä kuvista ei nyt oikein erota, mutta kaksi peuraa on väriltään tumman violetteja ja alareunassa komeileva tumman ruskea. Täytyy koittaa saada parempia kuvia, kunhan ulkona hiukan kirkastuu... Pitääköhän laittaa saumurin jälkeen ostoslistalle kunnollinen kamera, että saisi esiteltyä luomukset arvoisiensa kuvien kera, ei tällaisilla suhruilla joista hädin tuskin erottaa värejä.

Homma alkoi sillä, että kranssi maalattiin valkoiseksi säänkestävällä spraymaalilla. Homma meinasi jo kaatua siihen, kun maalipurkin lapsilukko meinasi viedä tästä askartelijasta voiton! Alakertaa konsultoituani ja purkkia hetken pyöriteltyäni sen taika kuitenkin selvisi minulle, ja pääsin töihin. Kun maali oli kuivunut, sommittelin ja liimasin peurat paikalleen vain todetakseni, että jotainhan tämä vielä vaatii. Projekti sai päivän verran hautua, kunnes lamppu syttyi: männyn käpyjä se on vailla! Vaan tämäkään ei mennyt ihan niin, että "kävele ulos, valitse kauneimmat kävyt ja liimaa kiinni". Ei tosiaan. Koko päivän ja vähän kai edellistä iltaakin oli satanut kaatamalla, joten maa ja kävyt olivat märkiä. Yksikään ei siis ollut kauniisti auki. Ja oli jo pimeää, kun koiraa iltapissalla käyttäessä kyykin metsässä taskulampun valossa käpyjä poimimassa.

Yön verran kuivuttuaan yksi kävyistä oli auennut sieväksi, muut ei. Ja taas työpäivän jälkeen taskulampun valossa uusia keräämään. Kun olin levittänyt uudet kävyt kuivumaan ja lämpenemään, alkoi kärsimättömyys jo poltella ja halusin saada kranssin ripustettua oven viereen mahdollisimman pian. Miehen kanssa lopulta keksittiin, että laitetaan kävyt uuniin, jos ne siellä aukeaisi. Loppujen lopuksi ne siellä sadassa asteessa varmaan puolisentoista tuntia muhi, kunnes sain poimittua joukosta sopivat yksilöt kranssin komistukseksi. Vaan ei se ollut vielä siinäkään, kun keksin että valot tämä vielä vaatis. Taas piti odottaa seuraavaan päivään ja kurvata heti töiden jälkeen Prismaan, josta sopiva sarja löytyi ja vielä asiakasomistajapäivien ansiosta koivn edukkaasti!

Lopputulos on kovasti mieleeni. Ja mieltä lämmittää sekin, että pitkään lojuneet projektit valmistuu sittenkin. :) Kohta täytyy ruveta suunnittelemaan, mitä neulomuksia pakkaa ensi viikoksi, seuraavalle "opiskelulomalle". Tenttikirjojen lisäksi, tietysti.

Enhän mää sitten malttanutkaan...

Niinpäniin, syksyn ensimmäinen tentti on takana ja huomenna kutsuu luennon jälkeen taas Valtion Rautatiet matkalle kotiin. <3 Kieltämättä sinne on jo kova ikävä, vähemmän ja enemmän karvaisten kotijoukkojen luokse. Vaan enhän malttanut odottaa edes junamatkalle, saatika kotiin ja parempia kuvia tätä postausta varten.

Tässä se nyt siis on: Pussihelmainen hame Kukan blogista löytyvän ohjeen innoittamana. Seurasin tutoriaalin vaiheita hyvinkin orjallisesti, kaavan ainoastaan varioin Ottobre 5/2012 -lehden Aztec-hameesta. Taskut oli ehdoton saada mukaan, muutoin kavensin vuorta, ja tein etu- ja takakappaleet kokonaisista kappaleista. Vyötärökaitaleen korvasin resorilla, kuten Kukkakin oli tehnyt. Kankaan bongasin Anttilassa ensin kappa-verhona ja olin jo vakavissani sitä ostamassa, kunnes äkkäsin tätä myös metritavarana. Mulla kävi todellinen munkki, sillä kankaat oli sillä hetkellä -40% alennuksessa! Ei jäänyt paljon metrihintaa tälle. Vuori löytyi äidin komerosta, resori Eurokankaasta.

 Eihän nämä kuvat nyt oiken anna oikeutta ompelukselle eikä mallille, mutta minkäs hätähousu itselleen mahtaa. :D Täällä vanhemmilla on kunnon peili vain eteisen kapeassa käytävässä, jossa ei pääse tarpeeksi kauas, että mittasuhteet tallentuisivat kameralle oikeanlaisina. Vaikkei mulle oo syntymässä pituutta jaettukaan, niin ei mun jalat silti ihan nuin töpöt ole, mitä näissä kuvissa näyttää. :D

Kuten aiemmin päivällä mainitsin, tämä on ensimmäinen ompelus pitkään aikaan ja sen kyllä huomasi tehdessä! Vaikka olen joskus ollut tässä hyväkin, tuntuma oli alkuun täysin hukassa ja tein vähän jokaisessa työvaiheessa aloittelijan virheitä. (Mm. vuori tuli saumuroiduksi päällikankaaseen väärinpäin, mutta sitähän ei tarvitse kenellekään kertoa, kun se ei käytössä näy.) Helman rypytyksessä tutustuin ensimmäistä kertaa framiloniin, vasta puolen helman jälkeen se alkoi istua käteen... kun ensin vasemman käden nimettömän nivelet oli pariin kertaan lukkiutuneet. Mittaamisessa voisi myös olla tarkempi, jos tästä tulee revanssi, siihen tulee lyhyempi helma ja tiukempi resori. Tämä saattaa tarvita vielä vähän kuminauhaa, että pysyy päällä koko päivän. :P

Olkoonkin vähän maanantaikappale, mutta käyttövaate tästä silti tulee. Ja sormet syyhyää jo uusien projektien kimppuun, kunhan anopin saumuri tulisi huollosta pian! Saisin sillä huristella siihen asti, että Joulupukki tuo mulle oman. Ompelukone on niin palikkamalli, että sillä ei paljon joustavia ommella. Toisaalta voi olla hyväkin kertailla hiukan tekniikoita, ennen kuin lähden tuhoamaan jemmaan hankittuja trikooherkkuja.

Tietynlainen harjoitelma oli tämä harmaa EK:n palalaarista löytyneestä täydellisen mallisesta trikoopalasta saumuroitu tuubihuivi. Mallin piti olla idioottivarma kun ei tarvinnut edes leikata mitään, ja onnistuinhan minä tämänkin ensin pussittamaan kaksinkertaiseksi, ennen kuin tajusin miten päin putken päät pitää ommella yhteen. Kaikki pitää vissiin kokeilla kantapään kautta. Vaan senhän sanotaan olevan tehokkainta oppimista. ;) Käyttöön pääsi heti tämäkin, saattaa jopa olla uusi lemppari. Väri on myös sopivan neutraali, helppo yhdistää melkein minkä vaan kanssa.

Jospa sitä sitten siirtyis uneksimaan pakkaamisesta... Jos mun tavarat olisi yön aikana mystisesti viikkautuneet siististi reppuun? :)

Karkkilapaset

Olen ihan tulessa, en muista milloin olisin viimeksi saanut yhtä paljon käsitöitä valmiiksi näin lyhyessä ajassa! Kotoa poissa on siitä hyvä, että illat ovat vapaita neulepuikkojen kanssa istumiselle, kaikenlaisen ylimääräisen puuhailun ja hääräilyn sijaan, mitä kotona koko ajan tulee keksineeksi.

Edellisen postauksen sukkien valmistuttua pyörittelin lankakeriä hetken käsissäni, ja valitsin yhdistelmäksi tämän herkullisen pinkin seiskaveikan, sekä kontrastiksi murretun vihreän käsin värjätyn langan. Kerät näyttivät sen verran pieniltä, että päätin pelata varman päälle ja tehdä sukkien sijasta lapaset. Päätös oli oikea, sillä kumpaakin jäi jäljelle enää vain pieni kerä. Mallina peruslapanen peukalokiilalla. Muunlaisia en nykyään enää teekään, ellei esim. kuviointi sitä erikseen vaadi. Nämä vaan istuu käteen niin paljon mukavammin.

Tässä viimeisessä kuvassa on teaserina toinen juuri valmistuneista ompeluksista, ihana pallohame. Siitä on vain vaikea saada yksin ollessa hyvää kuvaa päällä, niin jääköön sen paljastus myöhempään ajankohtaan. Vaikka hankala on malttaa kun olen niin innoissani, tämä on ensimmäinen itse ompelemani vaate ties kuinka moneen vuoteen!

Sukkaa pukkaa

Tämä tähän mennessä reilun viikon kestänyt "lukuloma" vanhempien luona on ollut tuottoisa! Vaaleanpunaraidallisten sukkien jälkeen otin heti uuden parin puikoille, ja eihän siinä kauaa nokka tuhise kun on pari iltaa aikaa istua tikuttamassa. Ystävien kanssa istuessa tällainen simppeli neule etenee kuin huomaamatta. Viimeiset silmukat neuloin aamulla vielä käynnistellessä, peittoon kääriytyneenä sohvan nurkassa. Kotipäivät. <3
Jos en ihan väärin muista, näihin käytetyt langat on hankittu ainakin yli kymmenen vuotta sitten, joltakin perheen kanssa tehdyltä kesälomareissulta. Vahvuudeltaan lanka vastaa 7-veikkaa, mutta en tiedä onko ihan yhtä kestävää. Jääköön nämä kotisukiksi. Muistelen myös, että nämä ihanuudet on käsin värjätty.

Ilma on ollut sateisen ankea lähes koko viikon. Omaan kotiinkin alkaisi olla jo ikävä, mutta vaihtelukin virkistää. Harmauden keskellä onnea (uusien villasukkien lisäksi) ovat ystävät, yhdessä tehty ruoka ja seuraavaan päivään kestävä ähky, tenttiin lukiessa vieressä tuhiseva koira sekä perhe. Ja äiti, jolla on hienommat kumisaappaat kuin mulla. :D

Lista lyhenee

Siis mitä tää on!? Aiemmasta keskeneräisten listasta on ensimmäinen jämälangoista neulottu sukkapari valmis! Ja olin eilen luennolla. Minäkin voin siis saada jotain aikaan!

Perussukat, malli ulkomuistista

Lanka 7 veljestä

Aijettä kun fiilis onkin nyt hyvä! Ja mä niin tykkään näistä väreistä. Onneksi otin uudet kerät matkaan, vaikka se tarkoittaakin joustamista aiemmasta lupauksesta olla aloittamatta uusia töitä... Voin kuitenkin perustella tämän hyvin, joten voinen saada anteeksi.

Olen nyt pari viikkoa vanhempieni luona Helsingissä edistämässä opintoja ja reissaamisesta ei tule mitään, jos mulla ei ole käsityötä mukana. Ajattelin sitten, että mun on helpompi ottaa pari kerää lankaa uutta sukkaparia varten, kuin erinäinen läjä keskeneräisiä tekeleitä, vaikka tänä aikana todennäköisesti valmiiksi tulisivatkin. Ja mulla on akuutti villasukkapula, vaikka ei ehkä uskoisi. Edelliset neulotut sukat ovan varmaan viiden vuoden takaa jos ei kauempaakin, yksi pari alkaa olla kulunut puhki ja yhdeltä sukalta on pari hukassa. Lisäksi meidän asunnossa on melko kylmät lattiat, joten villasukat tulevat olemaan talven hittiasuste.

Kuten aiemmin mainitsin, lankana näissä on korin pohjalta löytyneitä keriä seiskaveikkaa. Puikkoina mun uudet parhaat ystävät, sukkapuikot kokoa 3,75! Nämä ovat täydellinen välimalli nelosen ja kolme puolen keskellä. Neulejäljestä tulee juuri passelia, ei liian kireää eikä turhan löysää. Harmi kun tänään ei sada, niin ei voi laittaa uusia sukkia kumisaappaiden sisään. Mutta nyt pikasuihkuun, että ehtii luennolle!

Junasukka

Välillä jotain valmistakin! Ystäville syntyi loppukesästä ihana pieni poika ja pidin jo odotusaikana huolen, että pikkumiehellä ei pääse varpaat palelemaan. Nyt se ryökäle vaan on mennyt kasvamaan "Anna-tädin" rakkaudella neulomista sukista ulos! Törkeä tenava. Eihän tässä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin tarttua puikkoihin.

Aiemmat varpaiden lämmikkeet olen tehnyt Marttojen vauvasukan ohjeen mukaan. Malli on yksinkertainen ja raidoilla helppo piristää. Nyt halusin kuitenkin jotain muuta, joten päätin kokeilla miten junasukka taipuu omile puikoille. Olen niitä silloin tällöin nähnyt neulottuna, ja ovat mielestäni kovin veikeitä.

Neulekäsialani on melkoisen kireää, joten tein sukat puikoilla 2,5. Langaksi valikoi ihana helmenharmaa Novita Ipana. Lanka on todella pehmeä ja varmasti lapsen mukava käyttää. Neulottavuudeltaan se ei vaan mielestäni vedä vertoja esimerkiksi Woolille, jolla olen aiemmat sukat toteuttanut. Löyhäkierteisyyden vuoksi sai olla tarkkana, että tulee koukattua puikko koko lankalenkin läpi. Ipanan värikartta ei myöskään miellytä omaa silmää. Vaikka vauvat ja pastellisävyt kuuluvat yhteen, käytän mieluummin kirkkaita värejä.

Sovittaessa sukka oli vielä hieman iso, mutta äkkiähän muksut kasvaa. Näitä pitää ehdottomasti testata myös raidallisina, onneksi on käyttäjä olemassa niin ei tarvitse "pöytälaatikkoon" neuloa. :)

Keskeneräiset: osa 1

Kuten aiemmin uhkasin, käytin eilisillan inventoimalla lankakoria. Melko läjähän sieltä ja vaatehuoneen uumenista löytyi. Tilanne ei kuitenkaan ole niin epätoivinen, kuin etukäteen pelkäsin! Seuraavanlainen seurakunta siellä on mua ollut odottelemassa:

Tämä ei ole edes paha, kaksi peruslapasta seiskaveikasta vailla peukaloa. Saa nähdä saanko toteutettua alkuperäisen visioni ja kirjoa lapasten selkämykseen jonkin kuvion.

Sukkapari jämälangoista. Ensimmäisen langanpäät pitäisi päätellä. Toinen on onneksi jo aloitettu, pari iltaa tv:n edessä niin tämäkin homma on paketissa. Lankana myös näissä 7 veljestä.

Tämä on jo vähän turhan nolo... kaksi paria säärystimiä lähemmäs kymmenen vuoden takaa, päättely vain on tekemättä. Ruskeasävuisissä lankana Isoveli, ohje on jostain vanhasta käsityölehdestä. Säärystimet piti saada tehtyä, koska malleina niitä esittelemässä olivat Tik Takin tytöt. Samoista langoista tein myös samanhenkisen pipon, mutta se on harmi kyllä vuosien saatossa kadonnut jonnekin. Raidalliset on seiskaveikan raitaa, pääsevät kyllä heti käyttöön. Tänään satoi tänne nimittäin ensilumi. <3

Nää on yhdet omat suosikit, Taimitarhan ohjeella tehdyt Maatuskalapaset. Vihreä on paria vailla, innostus lopahti kun peukalosta tuli turhan nafti. Eihän se olis iso homma purkaa ja tehdä uusiksi, ei vaan oo tullut tartuttua toimeen. Petroli on ensimmäinen laatuaan. Minkähän väriset sitä sitten tekisi, kun nämä on paritettu?

Näistä mytyistä vasemmanpuoleinen on Sagittaria-huivi, joka on seissyt varmaan keväästä asti koskemattomana, odottamassa sitä maagista hetkeä, kun keksin mikä mulla on siinä pielessä... Jäljellä ei olisi enää montaa mallikertaa, mutta ihan sama mitä teen, joka kerta on joku silmukka joka ei löydä paikkaansa. Annan sen siis vielä hautua. Malli itsessään on kuitenkin mukava neuloa ja Wool lankana ihana, en tiedä vaikka odotellessa tekisin toisen. Jos vaikka siitä sitten oppisi, mitä en tässä nyt hahmota. Oikeanpuoleinen on lovikka-lapasen alku, joka ei ole päässyt tuota pidemmälle kun avulias koira äkkäsi neulomuksen ja päätti maistella puikkoja. Ostoslistalla on siis edelleen tarpeeksi paksut bambupuikot että nämä sais vaikka tämän talven pakkasille valmiiksi.

 Tämän lapasen tarina menee myös nolojen käsitöiden top 5 -listalle. Taisin olla vielä lukiossa, kun aloin tekemään tällaista paria äidilleni joululahjaksi. Nolouden määrää lisää se, että annoin kuitenkin tämän valmiin lapasen, mukanaan lupaus toisesta. Jospa sitä täksi jouluksi yllättäisin äidin. Saattaa vaan mennä tämäkin lapanen uusiksi, sen verran käsiala vuosien saatossa kehittynyt. Ohje on jostain muinaisesta käsityölehdestä, lankana Nalle.

Tämä päätön reppana on Barbara Gregoryn Horatio & Oren -mallin mukaan tehty lapanen. Tein näitä yhden ruskea-valkoisen parin vuosi sitten joululahjaksi. Lankana tässä on Wool, mieli halajaa kokeilla ohjetta myös seiskaveikalle tai Nallelle, josko siitä tulisi vähän napakampaa jälkeä.

Näistä Nalleista on tulossa Novitan syksy 2010 -lehdessä ollut setti vauvalle. Alunperin ostin oranssinkirjavaa lankaa oikealla kuvassa näkyviä säärystimiä ja mahdollista huivia varten. Näistä piti tulla mun uuden takin kaveriksi ihania syksyasusteita. Särystin vaan tökkäsi siihen, kun en osannutkaan päätellä joustinneuletta joustavasti, mutta samalla siististi. Taidan antaa säärystimen odottaa ja katsoa, riittääkö lanka setin huppariin, vai pitääkö säärystimestä purkaa täydennystä. Vihreästä tulee housujen lisäksi huppariin tampit nappeja varten. Malli on kiva, mutta värit sen verran syksyiset, etten ole vielä päättänyt jätänkö setin odottamaan omaa mahdollista jälkikasvua, vai pistänkö eteenpäin muita vauvoja ilahduttamaan. Sitä ei onneksi tarvitse vielä murehtia, ennen kuin tämä ehtii valmiiksi.

Petroli näyttää olleen viime talven väri. Tässä on ihan alkutekijöissään ystävien koiralle komea palmikkopaita Novitan talvi 2011 -lehdestä. Tuossa on vaan liian pienet puikot, niin jälki ei ole tarpeeksi ilmavaa, että olisi kivan näköistä ja miellyttävä neuloa. Hankintaan siis kokoa tai puolikasta suuremmat puikot, ja uuteen yritykseen.

Tämä ihana polvimittainen palmikkosukka syntyi prototyypiksi. Lupasin ystävälle sukat itse värjäämistämme langoista, mutta halusin tutustua ohjeeseen ennen kuin lähdin sitä ystävän kinttuun sopivaksi muokkaamaan. Mies mokoma vaan ehti heittää pois lehden missä tämä ohje oli, ennen kuin pääsin toista neulomaan.

Vasemman kuvan tilkkuja aloin innoissani virkkaamaan kesällä, kun vähän ennen muuttoa sain vision harmaan-vihreästä sisustuksesta olohuoneeseen. Onneksi en ehtinyt saada niistä suunnitteilla ollutta peittoa valmiiksi, sillä nyt täällä on ruskeaa, punaista ja vaaleansinistä... Ei noitakaan silti passaa pois heittää, kuka tietää vaikka ne tulisi yhdistettyä johonkin toiseen väriin ja toiseen tarkoitukseen. Afrikkalaiset kukat ovat vuoden takaa kesältä, kun kokeilin pitkästä aikaa miten virkkaus minulta sujuu. Valkoiset pitsipalat eivät ole omaa käsialaa, mutta odottavat tarpeeksi sopivia seuralaisia joko kirpputorilta tai sitten itse virkattuna, että pääsen toteuttamaan makuuhuoneeseemme herkän lampun. 

Tässähän menee talvi mukavasti puuhaillessa. Oman postauksensa ansaitsevat vielä suunnitteilla olevat ompelutyöt, sekä muut mielessä olevat askartelut. Niin, ja pitäisi pariin tenttiinkin malttaa lukea. Toivottavasti näiden julki tuominen auttaa tavoiteessa pysymistä, eli näiden valmiiksi saamista ja uusien töiden välttämistä. Nyt voisi kuitenkin vaihtaa hetkeksi neulepuikot käteen, ennen kuin ruuanlaitto kutsuu.

Krooninen valmiiksi saamisen pelko

Viimeaikaisen itsetutkiskelun tuloksena olen päätynyt siihen, että mun ongelma ei ole niinkään toimeen tarttuminen, vaan asioiden loppuun saattaminen. Aion nyt tarttua tähän ja haastaa itseni olemaan aloittamatta uutta käsityöprojektia, ennen kuin mun ympäri kämppää keskeneräisenä roikkuvat projektit ovat valmiita! Aion siis sukeltaa kaappien syövereihin, kaivaa sieltä niin kaikki parittomat sukkaraasut kuin lyhyen saumanpätkän korjaamista odottavat käyttövaatteet. Kauhulla odotan, miten pitkäksi lista kasvaa...

Kun ne muut niin kyllähän minäkin

Olen jo useamman vuoden kateellisena ihaillut lahjakkaiden ihmisten inspiroivia käsityblogeja. Haaveissa on ollut oma, muttakun, noh... mulla on huono tapa olla saamatta asioita aikaiseksi! Ajattelin, että nyt kun yritän saada opinnot mahdollisimman valmiiksi kuluvan lukuvuoden aikana, voisi tästä tullakin jotain. Käsi ylös, kuinka moni on tärkeän työn deadlinen lähestyessä huomannut jopa ikävien kotitöiden tuntuvan kutsuvilta? Uskoisin siis tämän vuoden olevan tuottoisa käsityörintamalla ja kun on valmiita töitä, on myös jotain mistä blogata!

Omien askarrusten dokumentointi houkuttaa siitäkin syystä, että reilun kymmenen vuoden mittaisella näpertelyuralla on tullut tehtyä monta työtä, joita ei enää edes itse muista. Olen myös turkasen huono tekemään muistiinpanoja, jos ohjetta jollakin tavalla muokkaan. Tai edes kirjoittamaan ylös, minkä ohjeen mukaan työ on tehty. Jospa tämä bloggaaminen mua tsemppaisi siihenkin. Olisi yhdessä paikassa kirjattuna onnistumiset ja stiplut, joista vois vaikka ottaa sitten seuraavalla kerralla opiksi. Jos muistaa.

Tekniikoista lähinnä sydäntä ja sormenpäitä on neulonta, mutta usean vuoden jälkeen olen keräämässä rohkeutta taas ompelemisen aloittamiseen. Lähikuukaudet tulevat varmasti täyttymään siinä vastaan tulevista haasteista. Saattaa joukkoon eksyä myös tuskailua kandin teosta. Kädessä pysyy myös virkkuukoukku ja huovutusneula, ja yritän sillointällöin perehtyä johonkin uuteen tekniikkaan. Jos aika riittää. Mun käsityöt valmistuu silloin kun siltä tuntuu. Vaiheessa on jatkuvasti useampi työ kerrallaan, että voi aina fiiliksen mukaan käydä kiinni siihen, mikä milloinkin innostaa. Nyt voisi saada jotain valmiiksikin, niin pääsisi siitä täällä hehkuttamaan!