perjantai 13. joulukuuta 2013

Sikamaista


Tämä on jo vanha työ, mutta halusin sen silti esitellä, kun olen siitä edelleen hurjan ylpeä! Muistelen, että tämä olisi niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2007. Hain silloin Oulun yliopistoon varhaiskasvatusta opiskelemaan, ja pääsykokeisiin kuului vapaaehtoinen ilmaisunäyte. Koska en laula enkä soita, jokin käsillä toteutettu juttu tuntui luontevimmalta. Pyörittelin pitkään erilaisia ajatuksia käsinukeista ja muista lasten jutuista. Aika alkoi kuitenkin käymään vähiin, niin yksi päivä sitten syttyi lamppu ja syntyi ajatus possushakista.

Yksinkertaiset possuhahmot on neulahuovutettu vaalenpunaisesta ja mustasta villasta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tehnyt niistä vielä vähän tiiviimpiä, mutta pitävät ne kutinsa näinkin. Jalustoina toimivat askarteluliikkeestä (varmaankin Sinooperista) ostetut valmiit puukiekot, jotka maalasin askartelumaalilla sopivan värisiksi. Isä leikkasi töissä vanerista laudan pohjan, jonka niinikään maalasin teeman mukaisesti.

Hauska osuus olikin sitten ideoida, miltä mikäkin nappula näyttää possujen maailmassa!


Ensimmäisenä itseoikeutetusti kuningasparit. Korvat on leikattu askarteluhuovasta, kärsät softiksesta ja mustat yksityiskohdat pistetty mustalla kuulakärkikynällä, vaaleanpunaiset geelikynällä. Kruunut on muotoiltu kullanvärisestä Cernit-massasta, ruusut löytyivät ompelijaystävän hätäapupussukasta, mihin hän oli kerännyt kaikkea kuninkaalliseen koristeluun sopivaa. Silmät, kuten kaikki muukin, on kiinitetty askarteluliimalla.


Lähettipossut on toteutettu kuin hallitsijansakin, omana juttunaan rambohenkiset nauhat päässä. Todellisia toiminnan possuja!


Ratsut tein samalla tekniikalla kuin possut, toki hevosmaisemmalla muotoilulla. Harjat on leikattu askarteluhuovasta.


Tornien toteutus tuotti eniten päänvaivaa. Lopulta niiden virkaa pääsivät toimittamaan possuressut, jotka olivat juuttuneet tynnyriin tavoitellessaan pohjalta herkkuja. Saavit ruskeasta Cernitistä.


Viimeisenä mun oma suosikkini, eli sotilaat. Inspiraationa näihin toimi Masi-sarjakuvan töhö alokas. Armeijanvihreä Cernit-kypärä roikkuu silmillä, mutta ei se toimintaa hidasta!

Pääsykoepäivänä tämän toteuttaminen tuntui entistä paremmalta idealta, kun oman vuoron odottelu kului mukavasti nykyisen aviomieheni kanssa pelatessa. Paljon parempaa ajanvietettä kuin peukaloiden pyörittely, peliin keskittyminen myös lievensi jännitystä. Tuolloin ei vielä opiskelupaikka auennut, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä niin, olisi saattanut jäädä monta hienoa juttua kokematta. :)

2 kommenttia:

  1. Veikeä sikashakki :)
    En tiedä miksi, mutta mua on monta vuotta kiehtonut ajatus tehdä omat shakkinappulat, vaikka en todellakaan pelaa shakkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä täälläkään asu kovin innokkaita pelaajia, olisko peli ehkä kerran kaivettu esiin tuon pääsykoetilaisuuden jälkeen. :D Musta ainakin oli hauska miettiä näiden nappuloiden "luonteita", että miten ne saisi siirrettyä omanlaisella tavalla vähän erilaiseen maailmaan. :)

      Poista