sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vaahterasadehupp...umekko

Koko syksyn seurasin kateellisena, kun blogeissa ja facebookin ompeluryhmissä esiteltiin toinen toistaan ihanampia luomuksia Vaahterasateesta. Vaikka en olisi ostamassa mitään, viihdytän itseäni usein selailemalla netissä kangaskauppoja. Hannan kankaassa törmäsinkin yllättäen tähän ihailemaani kuosiin, jota olin jostain syystä pitänyt lopuunmyytynä. Oli se sitä ollut tai ei, kauaa ei tarvinut pohtia ennen kuin olin jo klikkailemassa tilausta. Ja kun en ollut varma menekistä, tilasin ihan varmuuden vuoksi heti kerralla kaksi metriä tätä ihanuutta.

Mulla alkoi vahvistua visio pitkähelmaisesta hupparista, jossa olisi valkoiset resorit ja huppu vuoritettu valkoisella. Onhan tässä nuo kaikki elementit, jätin vaan varmuudeksi sen verran saumanvaroja, että tämä mitoiltaan muistuttaa enemmän mekkoa! No harm done, viime aikoina mun suosikki (koti)asu on ollut collegemekko ja leggarit. Onpahan nyt vastaava setti, jonka kehtaa laittaa päälle myös koulun penkille.


Kaavana sama MIW kuin edellisen postauksen paidassa. Vaahterasade-joustis Hannan kankaasta, resori ja hupun valkoinen trikoo Eurokankaasta. Huppu on siis vuoritettu valkoisella trikoolla, jotta näyttää siistiltä myös sisältä. Mua myös houkuttaisi leikellä joko toiseen tai molempiin sivuihin taskut, kun tästä tulikin mekkomittainen. Jos mulla ei ole tskussa koiran herkkuja tai kakkapussia, siellä on vähintäänkin käsi. Tällaisenaan tämä vaate on ehkä vielä jotenkin alaston... Tämä vaatii pohdintaa.




Kuvausharjoitukset jatkuu edelleen, eiköhän se yhteinen sävel vielä löydy. :D

lauantai 11. tammikuuta 2014

Make it work ja "applikointiharjoitus"

On mulla oikeasti kädet, -16 pakkasta piilotti ne huomaamatta hihojen sisään :D

Eilen rohkaistuin viimein koikeilemaan, miten Linnelin Make it work asettuu päälleni. Mittailin innoissani itseäni ja kaavoja, kunnes laiskuus voitti ja totesin pärjääväni sillä, että teen L-koon ilman saumanvaroja. Ihan täydellisestihän tämä ei istu, mutta tarpeeksi lähelle, että kehtaa kuitenkin käyttää. Valmiista vaatteesta on sitten helpompi mallailla korjausta vaativia kohtia, kun joskus reipastun.

Sain äidiltä kaapissa lojuneen palan luonnonvalkoista collegea, jonka värjäsin Dylonin antiikinharmaalla. Se odotteli hyllyssä pitkään, kun ei tuntunut löytävän muotoaan millään. Sattuman kauppa tuntuu olevan mulla paras inspiraatio, kun yhden siivouksen yhteydessä kangas sattui vanhan jatkokäyttöä odottavan topin viereen. Palaset loksahti kohdalleen, peura leikkautui topin miehustasta ja vaati päästä paidan helmaa koristamaan.

Parvekekukka saattaisi olla vaihdon tarpeessa...

Kiitos kaksipuolisen tukikankaan kuvan applikointi sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka ensimmäistä sivua ommellessa itselleni vannotinkin, että seuraavan kerran kun haluan kokeilla jotain uutta, voisi sen aloittaa jollain vähän pienemmällä... Onneksi Brother ei pettänyt ja kaksi kohtaa missä alalanka alkoi sylttäämään, sain myös hyvin piilotettua. Koiran karvoilta lienee mahdoton välttyä tässä taloudessa... teippiharja mukaan seuraavaan kuvaussessioon!

Kaupunkimme kahdesta kangaskaupasta ei kummastakaan löytynyt sopivan väristä resoria, joten valitsin vaaleanpunaista, jonka värjäsin Dylonin flamingo pinkilla. Lopputuloksesta tuli tosi hyvä, vaikka kangaskaupassa myjän kanssa epäiltiin, miten resorin jousto-osio reagoi. Kauluksen purjerenkaat ja nyöri Nappi-Kikasta. Onneksi kaulusta saa käännettyä niin ettei näy, että purjerenkaat ompelin vahingossa väärälle puolelle... Hups :P

Millähän tuosta miehestä saisi koulittua kärsivällisemmän kuvaajan, juuri ja juuri se malttaa pari kuvaa napata ja sitten sais jo riittää. Ei mene oikein yksiin sen kanssa, että meikäläinen onnistu ehkä yhdessä kuvassa kymmenestä näyttämään ihmiseltä! Hääkuvissakin suurimmassa osassa naama ihan vinksinvonksin, kun en malta jättää selitystä hetkeksikään kesken. :D



Loppukevennyksenä meidän tämän päivän ruoka :D


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Leggareita, tästä se lähtee!

Tai no, lähti jo ennen joulua! Onneksi on muutakin tekemistä kuin ompeleminen, niin ei oo vielä päässyt lähtemään tämä touhu lapasesta... Mulla on nyt anopin vanha Singerin saumuri lainassa, sillä huristelin kokeeksi nämä kahdet leggingsit. Piti testata, että vieläkö mä osaan, ennen kuin uskallan ruveta leikkomaan ja ompelemaan haastavampia juttuja.

Syksyllä kun vasta haaveilin ompelun uudeelleenaloittamisesta, selailin kuola poskella valuen ihania blogeja ja pysähdyin Ommellisen kohdalle. Siellä oli aivan ihanat Handy men -leggarit ja samalla sekunnilla tiesin, että mun on saatava omat. Kun himoitsemani kuosi sattui Pehemiälle tarjoukseen, en voinut enää vastustaa. Ennen kuin uskalsin saksia unelmieni miehiä, testasin vanhojen leggareiden avulla piirretyä kavaa EK:n palalaarista löytyneellä trikoolla. Homma toimi kerrasta, joten uskalsin käydä toimeen!


Molempien leggareiden vyötäröllä on ympyräksi ommeltu kuminauha, jonka saumuroin keltaisissa samasta trikoosta ja mustissa resorista tehdyn kaitaleen sisään. Yksinkertaista ja helppoa, en jaksanut ruveta kikkailemaan. Mustien lahkeet jätin tarkoituksella hieman liian pitkiksi, jotta ne rypyttyvät nilkkaan kivasti. Lahkeensuut on huoliteltu suoralla ompeleella, kun en päässyt kaksoisneulan kanssa yhteisymmärrykseen. Toisen neulan tikki oli pidempää kuin toisen, mutta en jaksanut sen kanssa ruveta tappelemaan, kun oli kiire saada uudet pöksyt käyttöön. Venyti vähän lahjetta ommellessa, niin siihen tuli pieni joustovara, eikä sitä nilkassa niin paljon tarvitakaan. 

Sovituskuvista on lähes mahdoton saada hyviä tähän aikaan vuodesta, kun missään vaiheessa päivää ei luonnonvalo riitä sisälle asti. Kevättä odotellessa, siihen saakka joutunemme tyytymään hiukan synkempän jälkeen, pahoittelut siitä.







Onhan tämä nyt suttuista... Höh.

Vaikka en millään haluaisi sitä hyväksyä, niin arki alkaa jylläämään päälle ja pitäisi aloittaa tenttiin luku. Sen jälkeen sitten palkitsen itseni vähän piirtelemällä kaavoja. <3

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Huolisyöppö

Joulun aikana olen kunnostautunut ompelun saralla lähinnä kankaita shoppailemalla. Pitäisi vaan opetella hankkimaan kerralla kaikki yhden työn tarvikkeet, ettei hommat sitten seiso kun mulla ei olekaan oikean väristä resoria, nappia tai kuminauhaa... Kahdet leggingsit sain ihan loppuun asti valmiiksi, muut ideat vielä pursuilevat päässä odottaen tarviketilausta.

Eilen mulle kuitenkin iski tarve päästä toteuttamaan. Yhdellä ystävällä on tällä hetkellä paljon mielen päällä ja tuntui, että haluan jollakin tavalla olla avuksi. Lamppu syttyi ja muistin joskus nähneeni idean huolensyöjästä, pehmoisesta kaverista, jonka kitaan voi lapulle kirjoitetut tai piirretyt huolet ja murheet hukuttaa. Hetken suunnittelin ja piirtelin ja pengoin kankaita. Tällainen siitä sitten tuli:



Vartalon raitatrikoo on EK:n palalaarista, muut kankaat kierrätetty vanhoista topeista ja T-paidoista. Laatikosta löytynyt vetoketju määritti olennon koon, sisuksen se sai tyynyn täytteestä, jota löytyi vaatehuoneesta pussillinen. Silmät olisin halunnut kirjoa, mutta sopivan langan puttuessa tyydyin piirtämään ne kangastussilla.

Toivottavasti tämä osaa lohduttaa silloin, kun itseltäni ei löydy sanoja. Saatan tällaisen tekaista myös itselleni työvälineeksi, kunhan saan prokrastinoinniltani valmistuttua! Syöppö voisi olla oiva apuri lasten murheiden käsittelyssä.